Implanttien asennus

Seuraava Tallinnan-matkani oli ulkonaisesti lähes kopio edellisestä: bussilla Helsinkiin, yöpyminen siellä, MegaStarilla aamulla Tallinnaan ja illalla takaisin, toinen yöpyminen Helsingissä ja bussilla Jyväskylään. Olin sitä paitsi toistamiseen hilkulla myöhästyä laivasta. Menin kyllä mielestäni ajoissa ratikkapysäkille, mutta niin vain kävi, että kun ratikka saapui Tallinkin terminaaliin, olin jälleen kymmenisen minuuttia myöhässä. Sain jälleen kipakat torut virkailijoilta - ja olin vihon viimeinen laivaan päästetty matkustaja.

Tämä ensimmäinen varsinainen hoito kesti noin tunnin. Ensin ikenet, joihin operaatioita tehtiin, puudutettiin. Myös kielenkantaan pistettiin puudutusta. Sitten ikeneen tehtiin viilto niihin kohtiin, mihin implantit eli titaanista valmistetut keinojuuret oli määrä asentaa. Tämän jälkeen leukaluuhun porattiin riittävän syvät aukot ja implantit ruuvattiin aukkoihin kiinni. Lopuksi ikenien viilloskohdat ommeltiin umpeen. 

Alaleuan implantit asennettiin toinen toisensa viereen, sillä siellä minulla oli kahden hampaan kokoinen aukko. Yläleukaan implantti oli vähän hankalampi asentaa. Jotta implantti ei puhkaisisi poskinotelon kalvoa, oli poskionteloa hieman nostettava ja asetettava sinne luukoviketta. Homma onnistui kuitenkin hyvin; jäi vielä muutama milli tilaa implantin ja poskiontelon kalvon väliin. Ompeleet olivat senlaaatuisia, että ne ajan oloon liukenisivat itsestään pois. Lääkäri selosti kaiken aikaa, mitä hän oli tekemässä. Mitään kipua en operaation aikana tuntenut.

Lähdin syömään erääseen luomuravintolaan, jossa oli itse asiassa vain muutama istumapaikka. Olin ainoa asiakas, ja kerroin tarjoilijalle, mistä olin tulossa. Mitähän sitä voisi syödä? Hän suositteli porkkanasoppaa, jota sitten otinkin ja koetin varovasti lipittää suuhuni, sillä toinen puoli suusta tuntui vielä ihan turralta. Kun puudutuksen vaikutus lakkasi, ikeniä alkoi jomottaa. Yötä myöten otin yhden buranan, ja seuraavana aamuna jomotus oli jo varsin lievää.

Kolmen viikon kuluttua eli 5. kesäkuuta olin jälleen Tallinnassa. Nyt minulle asennettiin kaksi implanttia alaleukaan. Nämäkin tulivat nätisti vierekkäin. Asennus sujui varsin rivakasti, kuten edelliselläkin kerralla: valmista tuli alle tunnissa. Ostin mukaani pullon antiseptistä suuvettä, jota suositeltiin purskuteltavan suussa pariin kertaan päivässä. Tällakin kerralla tunsin jonkinasteista pakotusta ikenissä seuraavaan aamuun saakka, mutta en juuri sen jälkeen.

Tällä reissulla majoituin kaksi yötä Tallinnassa huoneistohotellissa City Centre Apartment, joka on aivan keskustan tuntumassa ja jossa oli kaksi huonetta ja keittiönurkkaus. Liesi oli niin moderni, etten osannut käyttää sitä, ennen kuin sain vaimolta Skypen kautta käyttöohjeet. Majoitus tuli maksamaan 130 euroa kahdelta yötä.

Nyt minulla oli kaikki viisi implanttia asennettuna, ja jotta kaikki ehtisivät kunnolla "luutua" eli osseointegroitua, seuraava hammaslääkärikäynti Tallinnassa olisi vasta loppukesästä, 21. elokuuta.

Ensimmäinen implanttimatka Tallinnaan

Vaimo hoiteli matkavaraukset puolestani. Hän nakkasi minut autolla Jyväskylään, missä nousin Koiviston autoon, jossa oli tuolloin hyvin vähän matkustajia. Autossa oli toimiva Wifi ja sotkuinen WC. Yövyin Helsingissä tyttäreni perheen luona. Lähdin aamulla kävellen Länsisatamaan, koska matkaa oli vain kolmisen kilometriä. Olin yliarvioinut kävelynopeuteni, mutta en hätäillyt, sillä olin Jätkäsaaren terminaalissa juuri ajoissa. 

Ihmettelin terminaalin aulassa, kun en löytänyt Tallinkin palvelutiskiä tutulta paikaltaan. Minulla oli lippu Tallinkin uuteen MegaStar-laivaan. Kysyin asiaa eräältä virkailijalta, ja hän kertoi, että MegaStar lähteekin uudesta terminaalista, jonne on matkaa vajaan kilometrin verran. Tästä en ollut tietoinen, sillä Virossa asuessamme ja Suomessa käydessämme olimme kulkeneet aina tuon vanhan terminaalin läpi.

Silloin minulle tuli kiire: juoksin puolihölkkää kasseineni tuohon uuteen terminaaliin. Sain lähtöselvityksessä vihaiset kommentit siitä, että olin pahasti myöhässä. Paikalla olisi pitänyt olla puoli tuntia ennen lähtöä, ja nyt aikaa oli enää reilu varttitunti. Minut päästettiin kuitenkin läpi hoputusten kera, ja astuin laivaan viimeisenä matkustajana. Kohta laiva lähtikin liikkeelle.

Helpotus oli suuri - mutta lyhytaikainen. Huomasin nimittäin suorastaan uivani hiessä. Olin pukeutunut viileää aamua varten mielestäni sopivasti, mutta laukkujen kanssa ravaaminen nosti hien pintaan. Ei auttanut muu kuin mennä laivan kauppaan ostoksille: ostin kuivat alusvaatteet ja kauluspaidan ja kävin vessassa vaihtamassa ne päälleni. Nyt olo alkoi olla jo siedettävä.

Viru Hambakliinikussa aloin selittää tohtori Andres Arrolle viron kielellä oman hammaskalustoni tilannetta. Hän vastasi kohtuullisen hyvällä suomen kielellä, joten siitä eteenpäin kommunikoimme suomeksi. Olin toivonut, että tällä ensimmäisellä käynnilläni voitaisiin asentaa jo pari implanttia. Paikan päällä selvisi kuitenkin, että oli otettava uudet digitaaliset röntgenkuvat, jotta hoitosuunnitelma voidaan tehdä. Olin lähettänyt etukäteen digikuvan Jyväskylän konsultaatiosta saadusta röngenkuvasta, mutta kävi ilmi, ettei siitä ollut mitään apua. No, kuvat otettiin, ja lääkäri tutki niitä ja mittaili luun paksuutta ikenissä. Ilokseni hän totesi, että paksuus on jokaisen hampaan suhteen riittävä, eikä mitään tekoluuta tarvita. On paljon parempikin, että implantit asennetaan sellaisenaan vain omaan leukaluuhun. Tämä tarkoitti samalla huimaa aikataulun nopeutumista. Lääkärin mukaan koko prosessi voitaisiin viedä läpi neljässä kuukaudessa.

Laadimme aikataulun, jonka mukaan minun olisi käytävä Tallinnassa vielä neljä kertaa. Seuraava käynti olisi jo kahden viikon päästä, ja silloin asennettaisiin kolme implanttia, kaksi alaleukaan ja yksi yläleukaan vasemmalle puolelle. Kyselin hintaa ja pyysin, että hinnassa otettaisiin huomioon paljousalennus. Tohtori Arro laskeskeli aikansa, ilmoitti summan, jonka minä vielä pyysin pyöristämään lähimpään tuhatlukuun. Päädyttiin siihen, että koko operaatio tulisi maksamaan 6000 euroa - eikä yhtään sen yli.

Mille Viron klinikalle menisin?

Aloin etsiä tietoja Tallinnassa ja sen liepeillä toimivista hammaslääkäriasemista, joisssa tehdään muun hammashoidon lisäksi myös implanttien asennusta. Tietoa löytyi helposti ja paljon. Luin klinikoiden kotisivuja vertaillen niiden tietoja toisiinsa. Lisäksi tutustuin klinikoista ja niissä työskentelivästä lääkäreistä annettuihin asiakasarviointeihin. Monilla sivustoilla oli tiedot myös suomen kielellä, mutta minulle se ei merkinnyt paljoakaan, sillä osaan viroa aika hyvin asuttuani siellä yli viisi vuotta. Lopulta valitsin viisi minua eniten kiinnostavaa klinikkaa.

Lähetin esnsimmäiseksi tiedustelun EstDental OÜ:lle, josta minulle vastasi nuori Darja Hamidullina -niminen hammaslääkäri. Esitin hänelle joukon implanttien asennukseen liittyviä kysymyksiä. Hän vastasi nopeasti, minkä jälkeen minä tein useaan otteeseen tarkentavia kysymyksiä. Sain kaikkiin kysymyksiin ystävälliset vastaukset. Tämän jälkeen tein koosteen kaikista kysymyksistä, joita mieleeni oli tullut ja lähetin ne vielä neljälle muulle hammasklinikalle. Kaikilta sain vastauksen, joko sähköpostitse tai puhelimitse. Tiedot olivat kauttaaltaan samansuuntaisia pienehköjä hintaeroja lukuun ottamatta. Joka tapauksessa kävi selväksi, että Virossa implanttien asennus tulisi paljon halvemmaksi kuin Suomessa. Tosin on Tallinnassa tyyriitäkin paikkoja, kuten esimerkikski CityMed, mutta näitä en lähestymnyt missään vaiheessa.

Lopullinen valinta ei ollut aivan helppo, mutta oli muutama syy, miksi päädyin Viru Hambakliinik -nimiseen paikkaan. Hinnat olivat kohtuullisia (joskaan eivät aivan halvimpia), sijainti loistava (Viru-hotellia vastapäätä), laitteisto modernia ja netistä löytämäni arviot positiivisia. Klinikka on kohtuullisen suuri, sillä siellä on useita lääkäreitä, jotka asentavat myös implantteja. Minun lääkärinä sanottiin olevan Andres Arro, joka on asentanut implantteja jo yhdeksän vuoden ajan. Viimeinen niitti oli se, että sain ensimmäisen ajan nopeasti. Olin käynyt Jyväskylässä konsultaatiossa 4. huhtikuuta, ja sain ensimmäisen ajan Viru Hambakliinikuun jo tasan kuukauden päähän eli 4. toukokuuta. 

Konsultaatio Jyväskylässä

Korvanjuureeni ilmestynyt patti alkoi huolestuttaa minua vasta, kun kuulin lähipiiriini kuuluvilta ihmisiltä, että joillakuilla oli ollut sylkisrauhasen suurentuma, joka oli tutkimuksissa paljastunut syöväksi. Niinpä lähdin selvittämään asiaa. Menin ensin hammaslääkäriin, joka passitti minut terveyskeskuslääkärin pakeille. Tämä lähetti minut edelleen ultraäännitutkimukseen ja solunäytteen ottoon. Hänen varaamansa aika oli kuitenkin sen verran kaukana, että päätin mennä tutkimukseen yksityiselle puolelle, Terveystalolle. Tutkimuksissa ei paljastunut mitään hälyttävää, mutta lasku oli aika hälyttävä: yli 600 euroa. Tähän tämä tarina ei ikävä kyllä pääty, mutta siirrytään hammasprojektiin...

Rupesin miettimään, osin vaimoni innostamana, hammasimplanttien hankkimista. Huono purenta saattaisi ajan oloon tuoda lisää vaivoja, ja olisihan se mahtavaa, jos voisi pureskella ruokansa hienoksi ihan reilusti. Huomasin lehdistä, että jotkut lääkärit tarjosivat ilmaisia konsultaatioita implantteja harkitseville. Niinpä soitin eräälle jyväskyläläiselle hammaslääkäriasemalle ja pyysin saada keskustella asiasta lääkärin kanssa. Kun tämä ei onnistunut, jätin soittopyynnön. Ihmeekseni eräs lääkäri soittikin minulle jo saman päivän aikana ja kysyi, voisinko tulla heti konsultaatioon. Koska en ollut varautunut näin nopeaan toimintaan, sanoin, etten taida nyt ehtiä - minun olisi ollut ajettava Jyväskylään vajaassa tunnissa, sillä vastaanottoaika oli päättymässä. Kysyin, milloin olisi seuraava mahdollisuus ja kuulin, että se olisi vasta yli kuukauden päästä. Silloin tokaisin: "Minä tulen nyt heti."

Ehdin paikalle juuri ja juuri ajoissa. Lupsakka savolaissyntyinen lääkäri otti röntgenkuvan hammaskalustostani ja selitti sitten juurta jaksaen millaisia toimia implanttien asentaminen vaatisi. Kolme huolestuttavaa asiaa jäi erityisesti mieleen. Ikeniä olisi ilmeisesti vahvistettava ennen implanttien asennusta tekoluulla. Tämä pidentäisi koko operaation toteutusta huomattavasti ja toisi myös mellkoisen lisälaskun. Imlanttien asennus saattaisi kestää kaiken kaikkiaan lähes vuoden verran. Yhden implantin asentaminen maksaisi pelkästään 2500 euroa. Lääkäri totesi reilusti, että kyllähän tässä dollarinkuvat vilisevät silmissä. Laskeskelinkin, että viiden implantin yhteishinnaksi olisi tullut noin 15 000 euroa.

Tämän jälkeen päätin, että en asennuta implantteja suuhuni Suomesta, vaan tutkin, miten homma onnistuisi Virossa ja mihin hintaan.