Vaimo hoiteli matkavaraukset puolestani. Hän nakkasi minut autolla Jyväskylään, missä nousin Koiviston autoon, jossa oli tuolloin hyvin vähän matkustajia. Autossa oli toimiva Wifi ja sotkuinen WC. Yövyin Helsingissä tyttäreni perheen luona. Lähdin aamulla kävellen Länsisatamaan, koska matkaa oli vain kolmisen kilometriä. Olin yliarvioinut kävelynopeuteni, mutta en hätäillyt, sillä olin Jätkäsaaren terminaalissa juuri ajoissa.
Ihmettelin terminaalin aulassa, kun en löytänyt Tallinkin palvelutiskiä tutulta paikaltaan. Minulla oli lippu Tallinkin uuteen MegaStar-laivaan. Kysyin asiaa eräältä virkailijalta, ja hän kertoi, että MegaStar lähteekin uudesta terminaalista, jonne on matkaa vajaan kilometrin verran. Tästä en ollut tietoinen, sillä Virossa asuessamme ja Suomessa käydessämme olimme kulkeneet aina tuon vanhan terminaalin läpi.
Silloin minulle tuli kiire: juoksin puolihölkkää kasseineni tuohon uuteen terminaaliin. Sain lähtöselvityksessä vihaiset kommentit siitä, että olin pahasti myöhässä. Paikalla olisi pitänyt olla puoli tuntia ennen lähtöä, ja nyt aikaa oli enää reilu varttitunti. Minut päästettiin kuitenkin läpi hoputusten kera, ja astuin laivaan viimeisenä matkustajana. Kohta laiva lähtikin liikkeelle.
Helpotus oli suuri - mutta lyhytaikainen. Huomasin nimittäin suorastaan uivani hiessä. Olin pukeutunut viileää aamua varten mielestäni sopivasti, mutta laukkujen kanssa ravaaminen nosti hien pintaan. Ei auttanut muu kuin mennä laivan kauppaan ostoksille: ostin kuivat alusvaatteet ja kauluspaidan ja kävin vessassa vaihtamassa ne päälleni. Nyt olo alkoi olla jo siedettävä.
Viru Hambakliinikussa aloin selittää tohtori Andres Arrolle viron kielellä oman hammaskalustoni tilannetta. Hän vastasi kohtuullisen hyvällä suomen kielellä, joten siitä eteenpäin kommunikoimme suomeksi. Olin toivonut, että tällä ensimmäisellä käynnilläni voitaisiin asentaa jo pari implanttia. Paikan päällä selvisi kuitenkin, että oli otettava uudet digitaaliset röntgenkuvat, jotta hoitosuunnitelma voidaan tehdä. Olin lähettänyt etukäteen digikuvan Jyväskylän konsultaatiosta saadusta röngenkuvasta, mutta kävi ilmi, ettei siitä ollut mitään apua. No, kuvat otettiin, ja lääkäri tutki niitä ja mittaili luun paksuutta ikenissä. Ilokseni hän totesi, että paksuus on jokaisen hampaan suhteen riittävä, eikä mitään tekoluuta tarvita. On paljon parempikin, että implantit asennetaan sellaisenaan vain omaan leukaluuhun. Tämä tarkoitti samalla huimaa aikataulun nopeutumista. Lääkärin mukaan koko prosessi voitaisiin viedä läpi neljässä kuukaudessa.
Laadimme aikataulun, jonka mukaan minun olisi käytävä Tallinnassa vielä neljä kertaa. Seuraava käynti olisi jo kahden viikon päästä, ja silloin asennettaisiin kolme implanttia, kaksi alaleukaan ja yksi yläleukaan vasemmalle puolelle. Kyselin hintaa ja pyysin, että hinnassa otettaisiin huomioon paljousalennus. Tohtori Arro laskeskeli aikansa, ilmoitti summan, jonka minä vielä pyysin pyöristämään lähimpään tuhatlukuun. Päädyttiin siihen, että koko operaatio tulisi maksamaan 6000 euroa - eikä yhtään sen yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti