Näin syntyi muotteja, jotka voitiin lähettää hammaslaboratorioon teknikolle. Tämän olisi sitten valmistettava hammaskruunut ja toimitettava ne hammaslääkärille. Viru Hambakliinikulla on oma hammaslaboratorio.Lopuksi lääkäri asensi implantteihin väliaikaiset jatko-osat, joita hän kutsui ienmuotoilijoiksi. Niiden tarkoituksena oli ymmärtääkseni varmistaa, että asennettavat hammaskruunut asettuisivat saumattomasti ikenen päälle.
Tämä hoitokerta tuntui pitemmältä ja raskaammalta kuin implanttien asennukset, sillä suuta oli pidettävä ammollaan miltei koko ajan noin tunnin verran. Jälkikäteen leukaperiä pakotti hyvän aikaa. Kipulääkkeitä en kuitenkaan tarvinnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti